Kissanottajan opas – usein kysytyt kysymykset
Pentu vai aikuinen?
Pentukissoille on yleensä helpompaa löytää koti. Kaikki kissat ovat toki yhtä lailla oman kodin tarpeessa eikä pennun ottamisesta tarvitse potea huonoa omaatuntoa, sillä useimmiten aikuisillekin kissoille löytyy lopulta omat kodit. Pentuaika menee ohi hujauksessa, mutta yleensä leikkisät ja vauhdikkaat pennut onnistuvat lyhyessäkin ajassa aiheuttamaan pieniä tuhoja kodeissaan. Näiltä pieniltä tapaturmilta usein säästyvät aikuisen kissan ottajat. Lisäksi aikuisesta osataan sanoa, millainen se on luonteeltaan. Pennut ovat tavallisesti aina vilkkaita, eikä niistä välttämättä pystytä päättelemään, millaisiksi ne muuttuvat aikuistuttuaan.
Dewin luovutusikä kissanpennuille on 16 viikkoa, jonka jälkeen ne ovat valmiita muuttamaan omiin koteihinsa. Muistathan kuitenkin, että täsmälleen luovutusikäisen pennun löytäminen ei pitäisi olla tärkeintä, eikä pentu ole 16-viikkoinen kuin yhden lyhyen viikon ajan. Pentu kuitenkin pysyy pentuna, vaikka se olisikin ehtinyt täyttää jo viisi tai kuusikin kuukautta. Kissat pysyvät varsin pentumaisina vähintään koko ensimmäisen ikävuotensa ajan, joten vuoden täyttänyt kissa ei suinkaan ole vanha.
Uskallanko ottaa arkaa kissaa?
Monia arveluttaa arat kissat – sellaiset, jotka ovat loukutettuja, eivätkä välttämättä ole olleet juurikaan ihmisen kanssa tekemisissä. Totta onkin, ettei sellaisista välttämättä tulekaan sylikissoja, vaan vaatii paljon enemmän aikaa totuttautua ihmiseen, varsinkin sellaisella, jonka ainoa kokemus ihmisestä on ollut pelottava tai huono. On kuitenkin muistettava, että kaikista perheissä syntyneistä ja kasvaneistakaan kissoista ei aina tule sylikissoja. Sylikokemus on usealle kissalle kauhistus, joten se ei ole hyvä mittari kissan kesyyttä arvioidessa.
Useimmista löytökissoista kehittyy kuitenkin oivallisia seuraeläimiä, tämän voimme kertoa vuosien kokemuksella. Jotkin kissat kesyyntyvät hujauksessa, mutta toinen saattaa tarvita luottamuksen syntymiseen useamman kuukauden. Useat Dewin kissat kuitenkin kehittyvät aimo harppauksia jo sijaiskodeissa ollessaan, joten erittäin arkoja uusiin koteihin harvemmin edes päätyy. Mutta mikäpä voisikaan olla palkitsevampaa eläinrakkaalle ihmiselle kuin aran kissan luottamuksen voittaminen?
Mitä loukutus tarkoittaa?
Loukutetut kissat on otettu kiinni elävänä pyytävillä supiloukuilla tai vaneriloukuilla. Loukut eivät vahingoita kissaa, mutta ovat välttämätön apuväline arkojen kissojen kiinniotossa. Myös populaatioihin puututaan nimenomaan loukkujen avulla. Pelkästään kesynkin kissan kiinniottaminen ulkoa ilman loukkua on erittäin vaikeaa, aran kissan mahdotonta.
Miksi suosittelette lajitoverin seuraa useimmille kotia etsiville kissoille?
Ihminen ei voi koskaan korvata lajitoverin seuraa millekään eläimelle. Dewin kissoille kaveria suositellaan useimmiten siksi, että arvio kaverin tarpeesta on tehty kissan luonteen perusteella. Koska kissat luovutetaan sisäkissoiksi, lajitoveri on tärkeä osa arjen aktivointia. Sisällä puuhaa on luonnollisesti vähemmän, joten arkea on viisasta rikastuttaa kaverin avulla. Suositus perustuu siis täysin kissan hyvinvoinnin edistämiseen! Erakkoluonteisille kissoille emme tietenkään suosittele lajitoveria emmekä luovuta niitä koteihin muiden kissojen kanssa. Sopiva koti etsitään siis kissan ehdoilla.
Miksi luovutatte kissoja vain sisäkissoiksi?
Useimmat yhdistyksen kissat ovat taustaltaan lähes 100% ulkokissoja. Osa näistä kissoista ei edes kaipaa ulkokissan elämää päästyään kerran nauttimaan lämmöstä ja huolenpidosta. Ulkona kasvanut kissa saattaa kuitenkin muuttaa takaisin ulos, jos se alkuvaiheessa lasketaan ulkoilemaan vapaasti. Vapaasti ulkoilevan kissan elämä on muutenkin täynnä vaaroja, eikä yhdistys tahdo riskeerata eläimen henkeä. Huomion arvoista on, ettei koiriakaan Suomessa ulkoiluteta vapaana. Aiheesta löytyy myös yhdistyksen oma artikkeli, jossa kerrotaan keinoja sisäkissan elämän aktivoimiseen. Artikkelin yhteydessä sanalla ”ulkokissa” tarkoitetaan vapaasti ulkoilevaa kissaa, jolla on kuitenkin oma koti ja huolehtiva omistaja. Heitteillä olevat navetta- ja tallikissat ovat täysin oma lukunsa. Tällainen kissanpito johtaa usein eläinten turhaan kärsimykseen ja kodittomien kissojen populaatioiden syntyyn.
Miksi kissoista peritään kulukorvaus?
Kulukorvauksilla turvataan löytöeläinten auttamisen jatkuminen. Varoja valuu päivittäisten menojen (ruoka, hiekat) lisäksi hoitokuluihin: madotuksiin, rokotuksiin, sterilisointeihin, veritesteihin. Kulukorvaukset kattavat eläinten terveydenhoitokuluista vain osan. Esimerkkejä kissoista aiheutuvista eläinlääkärikuluista: sterilaatio 110-135 €, rokotus ~50 €, matolääke ~10 €, veritestit ~50 €. Eläinlääkärikulujen lisäksi yhdistyksen maksettavaksi jäävät myös ruoka- ja hiekkakulut.
Kaikki Dewin kissat ovat madotettuja, tunnistemikrosirutettuja, kolmoisrokotettuja sekä sterilisoituja, ja niiden mikrosiru on rekisteröity Turvasiru-palveluun. Lisäksi yli puolivuotiaat kissat on FIV/FeLV-testattu. Niistä perittävän kulukorvauksen määrä riippuu kissan iästä. Pennut luovutetaan uuteen kotiin aikaisintaan 16-viikkoisina.
Mitä tarkoittaa FIV/FeLV-testattu?
FIV (Feline Immunodeficiency Virus) on kissan immuunikatovirus, joka vastaa ihmisen HIV:ta. FIV tarttuu lähikontaktissa, esimerkiksi kissojen tapellessa. Harvinaisemmissa tapauksissa kissa saattaa olla saanut viruksen pentuna FIV-positiiviselta emoltaan. Kissa voi tartuttaa virusta toisiin kissoihin myös oireettomassa vaiheessa. Tautiin ei ole rokotetta ja ennuste on huono.
FeLV (Feline Leukemia Virus) puolestaan on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kissaleukoosin. Leukoosi aiheuttaa vastustuskyvyn heikkenemisen vuoksi monenlaisia sairauksia, kuten kasvaimia, anemiaa sekä tulehduksia. Virusta esiintyy kaikissa eritteissä, mutta tartunnan arvellaan siirtyvän pääasiassa vain syljen mukana läheisessä kontaktissa puremien ja nuolemisen välityksellä. Taudin ennuste on huono. Tautiin on olemassa rokote, mutta sen teho on epävarma.
Kummankaan edellä mainituista viruksista ei ole mahdollista tarttua ihmiseen, vaan ainoastaan kissasta toiseen.
Koska valtaosa Dewinkin kissoista tulee ulkoa tuntemattomin taustoin, haluaa yhdistys testauttaa eteenpäin luovuttamansa kissat mahdollisten FIV- ja FeLV-epäilyjen vuoksi. Testi vaatii verinäytteen, joka on helppo ottaa samalla, kun kissa muutenkin leikkautetaan ja rokotetaan klinikalla. Negatiivisen tuloksen saaneen kissan uskaltaa turvallisemmin mielin sijoittaa samaan talouteen muiden kissojen kanssa, kun tietää ettei se ole tarttuvan taudin kantaja. On kuitenkin huomioitava, että nuorella kissalla emon vasta-aineet vaikuttavat elimistössä aina puolivuotiaaksi saakka, joten luotettavan testituloksen saa vasta yli 6 kk:n ikäisestä kissasta. Tästä syystä Dewi ei FIV/FeLV-testaa pentukissoja.
Minkälaisia menoja kissasta tulee? Voiko pienituloinen ottaa kissan?
Tulotaso ei suoranaisesti vaikuta mahdollisuuteen ottaa lemmikkiä. Kissanottajan täytyy kuitenkin ymmärtää, että eläimestä tulee säännöllisten kulujen ohella myös yllättäviä kuluja. Omistajan on hyvä varautua siihen, että lemmikin äkillinen sairastuminen keventää kukkaroa hetkessä useamman satasen verran. Tästä syystä erityisesti pienituloisen on hyvä säästää pieni ”hätäkassa” odottamattomia eläinlääkärireissuja varten. Eläimen kannalta on hyvin epäreilua, jos se joudutaan lopettamaan vain sen takia, että omistajalla ei ole rahaa kustantaa hoidettavissa olevan sairauden hoitoa.
Päivittäisiä kuluja kissasta aiheutuu tietysti ruoan ja hiekan vuoksi. Madotuksista tulee huolehtia vähintään kaksi kertaa vuodessa ja rokotuksista vuosittain. Kissaflunssarokote on voimassa vuoden kerrallaan, kissarutto kolme vuotta.
Kissan ruokinnassa on erittäin tärkeää ottaa huomioon ruoan laatu. Marketin matalaproteiiniset ja korkeahiilihydraattiset kissanruoat saattavat ostovaiheessa tulla halvaksi, mutta ne eivät kissan kannalta ole terveellisiä. On hyvä muistaa, että kissa on lihansyöjä, eikä sen ruokavalioon kuulu perunat, puurot eivätkä porkkanat. Koska halvat ruoat vaikuttavat melkoisesti kissan hyvinvointiin, voi muutaman killingin halvempi markettiruokavalio kostautua isolla eläinlääkärilaskulla. Kissanraksujen valinnassa ei kannata myöskään tuijottaa vain kilohintaa: halpaa kasvispitoista ruokaa yksinkertaisesti kuluu enemmän, koska se sisältää enemmän ainesosia, joita kissan elimistö ei pysty hyödyntämään. Ja mitä enemmän ruuassa on sulamatonta ainesta, sitä enemmän kissa ulostaa, ja sitä enemmän kuluu kissanhiekkaa – laadukkaaseen ruokaan kannattaa siis panostaa!
Miksi monen kissan kohdalla lukee ”loppuelämän kotiin”?
Mitä nuoren ihmisen tulee ottaa huomioon harkitessaan kissan ottoa?
Erityisesti nuorten aikuisten tulee harkita kissan ottamista tarkkaan. Kissa elää helposti yli 15 vuotta ja Dewin kautta kotia etsivät kissat ovat useimmiten olleet jo vähintään kerran kodittomia. Tästä syystä yhdistys haluaa korostaa, että eläimelle etsitään aina kotia sen loppuelämän ajaksi. Jotkin elämäntilanteenmuutokset ovat toki niin radikaaleja ja ennustamattomia, ettei niitä voi millään lailla ennakoida, mutta muutamia asioita etenkin nuorten ihmisten tulee ajatella vakavasti ennen kissan ottamista.
– Lapset. Koetko, että lemmikit ja lapset eivät mahdu samaan talouteen? Jos edes osittain ajattelet näin, älä ota pitkäikäistä lemmikkiä. Yhdistyksessämme uskotaan, että lemmikit sopivat yhtälailla myös lapsiperheeseen eikä eläimestä luopuminen perheenlisäyksen vuoksi ole perusteltu syy antaa omaa lemmikkiä pois. Harkitse siis tarkkaan, jos suunnittelet tulevaisuudessa perheenlisäystä. Kissa otetaan perheenjäseneksi, ei koristeeksi tai lasten korvikkeeksi.
– Muutto. Yleensä lemmikki kulkee omistajansa mukana uuteenkin kotiin. Jos elämäntilanteesi on kuitenkin vielä varsin avoin, olet esimerkiksi lähitulevaisuudessa lähdössä pitkäksi aikaa vaihtoon/ulkomaille tai aloittamassa opiskelut toisella paikkakunnalla, ja on olemassa epäilys ettei lemmikkisi voi muuttaa mukanasi, ei kissan ottaminen ole välttämättä paras valinta elämäntilanteessasi. Jos tiedät elämäntilanteesi olevan muuttumassa radikaalisti esimerkiksi muutaman vuoden kuluttua, on esimerkiksi sijaiskotitoiminta parempi vaihtoehto, kuin oman lemmikin ottaminen.
– Matkustelu. Pystythän järjestämään kissallesi hoitajan, jos lähdet matkalle? Jos matkustelet paljon, kissan kannalta paras ja stressittömin vaihtoehto on, että sillä on joko tuttu hoitopaikka tai se saa asua matkankin ajan omassa kodissaan, jonne hoitaja asettuu. Jatkuva hoitopaikan ja hoitajan vaihtuminen saattaa pahimmillan johtaa epämiellyttäviin stressireaktioihin kuten merkkailuun.